Hämärän hiljaisuudessa vain suuret lumikukat leijuivat hitaasti maahan, antaen ihailla kauneuttaan. Puiston puut olivat saaneet lumiset juhlapuvut ylleen, ja kun välillä lempeä tuuli sattui puhaltamaan, näytti siltä kuin ne olisivat tanssineet. Katulamput etäällä hohtivat heikosti valoa, kirkkaiden tähtien valaistessa niiden apuna. Kuu näytti olevan lähempänä kuin yleensä, kuin se olisi vedetty tarkoituksella esille siihen kauniiseen maisemaan.
Ehkä jonkun kissa käveli pimeässä, jättäen leimansa hankeen joka askeleella, muodostaen kuvioita. Mikään tai kukaan ei rikkonut kaunista hiljaisuutta, joka olisi saanut katsojansa huokaisemaan ihastuksesta.
Kunnes paikalle ryntää kaksi rämäpäätä, kaksi poikaa, veljekset, kaksoset. Käteen tömähti lumipallo. Toinen kumartuu, kaappaa sylillisen lunta ja juoksee veljensä luo heittäen lumet tämän niskaan. He rikkovat hiljaisuutta, rikkovat kauniin hangen. Näyttää siltä, että nuoremmalle annetaan lumipesua. Alkaa painimatsi, joka näyttää ulkopuolisen mielestä raa'alta, mutta joka on poikien mielestä vain pientä hipistelyä. Nuorimmainen pääsee karkuun, juoksee pois, mutta vain juostakseen takaisin ja hypätäkseen veljensä selkään. Toinen kaatuu iskusta, kuitenkin jatkaen hervotonta nauruaan. Hän saa lunta suuhunsa, sylkee ja nielee sen pois. Kuitenkin nuorempi joutui taas veljensä alle lumiseen kasvohierontaan, hieman heikompana ja varovaisempana.
Niinpä puiston valtasi nauru, vauhti ja nuoruus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti