Pienet bileet

Edward istui kiinni Johnin kyljessä tämän selatessa nettiä.
- Kuule, Jawn .. Kun me kohta ollaan kaksikymmentäkolme vuotiaita, niin eikö olisi jo aika.. Niin kuin, tavallaan, juoda kännit?
John vain naurahti ja heitti kätensä Edwardin ympärille. Hän sanoi lässyttäen :
- Voi kun pikku Edwardia kiinnostaa aikuisten juomat, niin. Ei se pikku Edward varmaan edes kestäisi semmoisia. Juo sinä vaan sitä colaa.
Edward ärsyyntyi, ravisteli Johnin otteen irti ja nousi seisomaan.
- Ei, kun olen ihan tosissani. Kevinillä on varmasti sen bilejuomia kaapissa.
John vain tuijotti suu auki, kun Edward lampsi kohti Kevinin puolta heidän asunnossaan. Ei Edward voinut olla tosissaan. Itsehän se oli ollut alunperin alkoholia vastaan.
- Edward, John huhuili. - Et ole tosissasi! Itse sinä sanoit että odotetaan. Minä sanon nyt että odotetaan!
Edward palasi kalistellen muutamaa lasipulloa käsissään.
- Voinhan minä tehdä sen itsekin, ei meidän tarvitse tehdä kaikkea aina yhdessä.
Edward käyttäytyi oudosti, kapinoiden ja vältellen suoraa katsetta.
John kohautti olkapäitään ja syventyi taas netin ihmeisiin. Sillä aikaa Edward otti kunnon hörpyn ruskeasta pullosta. Hän irvisteli ja meinasi sylkeä kaiken ulos, muttei pystynyt, hän ei halunnut sotkea huonettaan. Lattialla jalkojensa päällä istuen hän nieli kaiken, vaikka se poltteli hänen suussaan ja kurkussaan. Edward yökki ja hakkasi lattiaa.
- Hyvää on! Hän yritti säälittävästi estää kyyneliä valumasta silmistä. - Lisää perään vaan!
John ei pystynyt katsomaan Edwardia. Epäuskoisena hän mietti, että taisi nähdä unta. Hänen Edwardinsa ei ole valmis moiseen. Toisaalta Johninkin teki mieli maistaa. Olihan hän toki maistellutkin, eikä se kovin hyvältä maistunut. Ja nyt kun katsoi miten hänen veljensä kärsii .. John tarttui lähimpään pulloon. Se oli vihreä, mutta sisältö taisi olla kirkasta. Hän kiersi korkin auki ja nosti pullon huulilleen. Nyt se oli menoa. Hän kulautti nopeasti suullisen alas. Hän irvisti ja ähisi. John laski läppärinsä maahan jotta pystyi hakkaamaan tyynyä.
Meno villiintyi parin pullollisen jälkeen, musiikki oli aivan liian isolla. Korvia särki ja kurkkua poltti. Silti kaksoset hyppivät sängyllä, tippuivat maahan ja kiipesivät tanssimaan pöydälle. Molemmat nauroivat vaikka ei ollut hauskaa, vaikka molemmat olisivat halunneet painaa päänsä tyynyn alle ja itkeä itsensä uneen huonon olon takia.
Aamulla John heräsi sängyn alta. Huono olo sai hänet vavahtamaan. Hän etsi Edwardia katseellaan, jaksamatta nostaa päätään. Yhtäkkiä hän huomasi, että hänellä ei ollut vaatteita yllään. Oli kuin hänen kasvoilleen olisi puserrettu ketsuppia, niin punaiset ne olivat.
- Edward? Edward? John ulisi veljensä nimeä.
- Mmhhhjjmm, Edward vastasi toiselta puolelta huonetta, pystymättä myöskään liikkumaan. - Kuka vittu on oksentanut minun päälleni?
Kaksoset makasivat paikoillaan hyvin kauan, kunnes oli pakko nousta juomaan vettä tai oksentamaan