Ei ajatusta ilman mieltä

Ei makeaa ilman suolaista. Ei kuumaa ilman kylmää. Ei savua ilman tulta.
Tätä voisi jatkaa loputtomasti, satoja, tuhansia vertauksia. Makasin pehmeällä pörrömatolla lattialla ja vain mietin elämääni. Elämäämme. Jaoin kaiken Edwardin kanssa. Tavallaan se oli luonnollista, mutta Kevinin kanssa kaikki oli toisin. Edwardin kanssa join samasta kupista, Kevinin kanssa en pystynyt siihen. Söin joskus samaa tikkaria Edwardin kanssa, Kevinin kanssa en pystyisi siihen. Ihmiset sanoivat että eroamme joskus, että alamme elää omia elämiämme. Miksen minä pystynyt uskomaan siihen?
Haroin laittamattomia hiuksiani ja mietin mitä Edward teki juuri sillä hetkellä. Mietin niin usein, yleensä olimme yhdessä. Pelasimme videopelejä, lauloimme, piirsimme, luimme fanikirjeitä, juttelimme .. Tai olimme hiljaa.
Muistan kuinka joskus pieninä makasimme lumihangessa ja katselimme tähtiä. Edward sanoi minulle, että eräs kiusaajistamme oli taas sanonut hänelle että olemme yksi ja sama ihminen. Kiusaajamme kai luulivat, että se oli meistä jotenkin loukkaavaa. Ei se ollut, emme jaksaneet välittää.
Ihmiset luulevat, että olemme päässeet yli kiusaamisestamme. Joinakin yönä heräämme omaan itkuumme, hikoiluun ja tärinään. Silloin siirrymme toistemme sänkyyn lohduttamaan toisiamme. Ei painajaisia ilman pahaa.
Ajatukseni vain poukkoilevat aiheesta toiseen. Ei muistoja ilman elämää.
Kaivoin nenäliinan taskustani. Pahuksen nuha, ainaista yskimistä ja räkimistä.
Hymyilin muistoilleni. Muistelimme usein Edwardin kanssa. Se oli mahtavaa, varsinkin siitä ajasta lähtien kun päätimme menevämme X-Factoriin. Kuinka me molemmat hyppimme pitäen toistemme käsistä kiinni. Äitimme hymyillessä ja mutta silti kärsimättömästi vaatien meitä vihdoin pakkaamaan, jotta ehtisimme lennolle. Ei julkisuutta ilman rohkeutta.
Naurahdin ääneen, kun muistin, kuinka Edward ihan pienenä oli katsonut ensimmäistä koiraamme ja sanonut : Me saatiin pikkuveli! Olin vastannut, että en tahdo enempää pikkuveljiä, ainoastaan hänet.
Ei Johnia ilman Edwardia, ei Edwardia ilman Johnia.

Valheko?

Valheko?

Näen vain valoa ja kuulen korviin sattuvaa kiljuntaan. En ikinä totu siihen, tyttöjen kiljuntaan. 

Hymyilen ja vilkutan yleisöön. "Hyvä meininki?!" Kysyn hyppivältä tyttömassalta. Valo lakkaa häikäisemästä silmääni, ja erotan faneissa myös muutaman pojan. 

John hyppii ja lyö ylävitosia, minä seuraan häntä. Tytöt vain villiintyvät ja hyppivät meitä erottavaa kaidetta kohden. Tytöt itkevät, pyörtyvät ja meinaavat saada sydänkohtauksia, mutta meidän on hymyiltävä, vaikka kuinka säälittäisi. Hehän ovat tulleet tänne meidän takiamme.

Alamme laulaa, tanssimme ja hypimme korkealta. Aiemmin loukkaantunutta jalkaani on alkanut aristaa, mutta en ole kertonut kenellekkään. Ei se varmasti kauaa olisi kipeä.

Vihdoin saan mieleni tyhjäksi, ajattelen vain laulamista ja fanien viihdyttämistä. "Te tiedätte, rakastamme teitä!" John huutelee heille. Johnista on alkanut liikkua huhuja. Puoliksi ne ovat totta, John on hankkinut muutakin elämää kuin minut ja uramme. Hän seurustelee. 

Eräänä iltana hän oli vaisu, ja vältteli minua. Vainosin häntä kysymyksilläni kunnes hän kertoi. Hän oli löytänyt ihanan tytön, tytön joka ei ollut ennen tiennyt koko Jedwardin olemassa olosta. Hän ihastui ja nyt seurusteli tämän kanssa. Esitin iloista, vaikka John taisi tietää että teeskentelen. Ajattelin meidän olevan yhdessä vielä kauan. Vain minä ja John. Vaikka olimmehan me puhuneet omista perheistä, lapsista ja vaimoista.

Olin hengästynyt, nauroin mikkiin ja hyvästelin yleisön. 

Meidän pitäisi puolen tunnin päästä jakaa nimikirjoituksia.

Lavan takana rojahdin tuolille, minulle tultiin heti tarjoamaan juomista ja otsaani pyyhittiin pyyhkeellä. Otin pyyhkeen itselleni, ja join vesipullosta kerralla puolet. 

Painoin kasvoni pyyhkeeseen. Esiintyminen veti vertoja salilla käymiseen. Haroin sekaisia hiuksiani tahtoen painaa silmäni kiinni ja ottaa torkut.

" Se oli taas aivan mahtava keikka! Edward, tule! " John puhui kameramiehelle. 

Olin väsynyt, mutta väänsin kasvoilleni hymyn. " Hei! " " Päivää, olen musiikki TVstä. Saisinko pienen haastattelun? " 

John hymyili ja heilautti kätensä olkapäilleni. " Totta kai. "

Mies vinkkasi pari muuta miestä myös paikalle. 

En enää halaillut Johnia julkisesti niin usein, sillä hän työnsi minut pois. Ymmärsin kyllä, hän ei pitänyt julkisista hellyyden osoituksista kovin paljoa. Tuntui, että minusta on tullut se harkitsevampi ja enemmän miettivä. John on hullaantunut pinnalliseen elämään, ainakin hän esitti niin julkisuudessa, joten minäkin tein niin. Olimme edelleen läheiset, X-factor ja Euroviisut vain lähensivät meitä, mutta silti jokin välillä kaihersi välillämme.

Haastattelun jälkeen meidät meikattiin uudelleen, ja toimitettiin jakelemaan nimikirjoituksia ja kuvia. Juttelin fanien kanssa, he tekivät minut lähes aina iloiseksi, aina oli joku joka halusi olla kanssani. Olisin tahtonut halata kaikkia paikalla olleita, mutta aika ei riittänyt ja meidän täytyi lähteä. " No niin, hei hei kaikki ihanat Jedward fanit! Te olette COOLEJA! " Huutelimme Johnin kanssa.

Kotona ajattelin edelleen. 

Ajattelen nykyään paljon. Se on ihan hullua, kun miettii niitä ajatusten määrää! Hieman surullisena ajattelin, että en ollut tavannut ketään kivaa tyttöä, niin kuin John. Se harmitti erittäin suuresti.

John käveli luokseni ja tömähti sängylleni vatsalleen. Hän hinautui kiinni kylkeeni ja katseli, kun kirjoitin Twitteriin twiittiä siitä, miten hullua ja mahtavaa keikalla oli. 'Rakastamme teitä!' capslockilla.

" Edward, oletko sinä homo? " Hätkähdin suoraa kysymystä. Liian suoraa jotta voisin vastata siihen. Käänsin päätäni oikealle nähdäkseni Johnin. Mietin, katselin Johnia ja purin huultani. Miksipä ei. Ehkä.

En tiedä. En taida. En todellakaan. En tiedä mitä vastata! " En tiedä. " Kuiskasin ja samalla mieleeni välähti muisto suloisesti hymyilevästä luokka kaveristani. Matt. Muisto, kuinka hän suuteli minua, ehkä kolmetoista vuotiaana. Muisto, kuinka hän sanoi ettei ole pakko pitää tytöistä. Valhe siitä, että olen saanut mansikalta maistuvan ensisuudelman tytöltä. 

John odotti, odotti rauhassa. Hänellä ei ollut kiire. Tiesin vastauksen, jota viimeisen vuoden mietin ja pohdin, vaikka tiesin sen jo ja vain halusin piilottaa sen. Suljin silmäni ja kuiskasin uudelleen " Kyllä. " 

Yllätyin Johnin reaktiosta, ajattelin että hän olisi pettynyt, mutta ..

" Edward, ihanaa että tunnustit vihdoin. Olen miettinyt mikä sinulla on ollut. Olen ollut huolissani. "