Ferocious - Entä sen jälkeen

Makasin sohvalla tuijottaen kattoon. Iso taulutelevisio oli päällä, mutta olin vaientanut sen. Huoneen nurkissa olevista kaiuttimista kuului musiikkia, joka oli aavistuksen liian isolla. Basso tuntui vartalossani, kuin epämiellyttävänä kutinana. Uusi biisi oli saatu julkaistua, kävimme isolla keikalla ja nyt olimme väsyneitä. Hyvin väsyneitä. Tämä kaikki pyöritys tuntui ainakin minussa, Edward taitaa vielä jaksaa.
Ajattelin, että pieni loma ei olisi pahasta kummallekaan. Voisimme lähteä jonnekkin piiloon, elämään hetkeksi normaalia elämää. Vaikka olimme saaneet pidettyä rutiineja ja tiettyä rytmiä päivässämme, se oli totaalisesti muuttunut.
Edward käveli huoneeseen, nosti jalkojani ja istahti sohvalle jalat sylissään. Hän nappasi stereoiden kaukosäätimen vatsani päältä ja sammutti ne.
- Ei tarvitse jumputtaa. Korvat tulee kipeiksi. Edward katseli kasvojani. - No, mikä sulla taas on?
Olimme hiljaa, tarkkailimme toisiamme.
Hän kapusi jalkojeni alta päälleni makaamaan, painoi poskensa rintaani vasten.
- Mä en haluu et sä oot surullinen.
Kädet kietoutuivat ympärilleni. Halasin veljeäni takaisin.
En ollut pitkään aikaan sanonut Edwardille kahden kesken kuinka tärkeä hän on minulle. Haastatteluissa kerroimme sen, melkein jokaisessa.
- Edward, mä rakastan sua, enkä haluu, että sä jätät mua koskaan.
Ääneni värisi, rykäisin ja pidättelin esiin puskevia kyyneleitä. Meillä ei pitkään aikaa ole ollut näin herkkää hetkeä.
- Voi höpsö, mä tiedän sen ja mäki rakastan sua. En vois ikinä jättää sua, oot mulle tärkeintä koko maailmassa.
Edward hieroi kasvojaan paitaani, puristi käsillään olkapäistäni.
Kurkkuani kuristi ja jouduin nielemään.
- Edward .. Voisimmeko pitää pienen loman tästä kaikesta? Mennään maalle, vuokrataan tai ostetaan talo keskeltä ei mitään ja asutaan siellä vähän aikaan. Jooko?
Edward oli hetken hiljaa, ilmeisesti miettien ehdotustani. En nähnyt hänen kasvojaan, mutta tunsin hänen hymynsä vasten rintaani.
- Jos saat siitä taas elämäniloa ja haluat sitä, niin miksi ei. Aletaanko heti järjestellä juttuja?
Puristin hänet lujemmin halaukseeni, en antanut hänen nousta. Halusin pitää hänet siinä aina. Hymyilin, ja pieni kyynel valui silmäkulmastani.

Hämäräkö hiljainen

Hämärän hiljaisuudessa vain suuret lumikukat leijuivat hitaasti maahan, antaen ihailla kauneuttaan. Puiston puut olivat saaneet lumiset juhlapuvut ylleen, ja kun välillä lempeä tuuli sattui puhaltamaan, näytti siltä kuin ne olisivat tanssineet. Katulamput etäällä hohtivat heikosti valoa, kirkkaiden tähtien valaistessa niiden apuna. Kuu näytti olevan lähempänä kuin yleensä, kuin se olisi vedetty tarkoituksella esille siihen kauniiseen maisemaan.
Ehkä jonkun kissa käveli pimeässä, jättäen leimansa hankeen joka askeleella, muodostaen kuvioita.  Mikään tai kukaan ei rikkonut kaunista hiljaisuutta, joka olisi saanut katsojansa huokaisemaan ihastuksesta.
Kunnes paikalle ryntää kaksi rämäpäätä, kaksi poikaa, veljekset, kaksoset. Käteen tömähti lumipallo. Toinen kumartuu, kaappaa sylillisen lunta ja juoksee veljensä luo heittäen lumet tämän niskaan. He rikkovat hiljaisuutta, rikkovat kauniin hangen. Näyttää siltä, että nuoremmalle annetaan lumipesua. Alkaa painimatsi, joka näyttää ulkopuolisen mielestä raa'alta, mutta joka on poikien mielestä vain pientä hipistelyä. Nuorimmainen pääsee karkuun, juoksee pois, mutta vain juostakseen takaisin ja hypätäkseen veljensä selkään. Toinen kaatuu iskusta, kuitenkin jatkaen hervotonta nauruaan. Hän saa lunta suuhunsa, sylkee ja nielee sen pois. Kuitenkin nuorempi joutui taas veljensä alle lumiseen kasvohierontaan, hieman heikompana ja varovaisempana.
Niinpä puiston valtasi nauru, vauhti ja nuoruus.

Pienet bileet

Edward istui kiinni Johnin kyljessä tämän selatessa nettiä.
- Kuule, Jawn .. Kun me kohta ollaan kaksikymmentäkolme vuotiaita, niin eikö olisi jo aika.. Niin kuin, tavallaan, juoda kännit?
John vain naurahti ja heitti kätensä Edwardin ympärille. Hän sanoi lässyttäen :
- Voi kun pikku Edwardia kiinnostaa aikuisten juomat, niin. Ei se pikku Edward varmaan edes kestäisi semmoisia. Juo sinä vaan sitä colaa.
Edward ärsyyntyi, ravisteli Johnin otteen irti ja nousi seisomaan.
- Ei, kun olen ihan tosissani. Kevinillä on varmasti sen bilejuomia kaapissa.
John vain tuijotti suu auki, kun Edward lampsi kohti Kevinin puolta heidän asunnossaan. Ei Edward voinut olla tosissaan. Itsehän se oli ollut alunperin alkoholia vastaan.
- Edward, John huhuili. - Et ole tosissasi! Itse sinä sanoit että odotetaan. Minä sanon nyt että odotetaan!
Edward palasi kalistellen muutamaa lasipulloa käsissään.
- Voinhan minä tehdä sen itsekin, ei meidän tarvitse tehdä kaikkea aina yhdessä.
Edward käyttäytyi oudosti, kapinoiden ja vältellen suoraa katsetta.
John kohautti olkapäitään ja syventyi taas netin ihmeisiin. Sillä aikaa Edward otti kunnon hörpyn ruskeasta pullosta. Hän irvisteli ja meinasi sylkeä kaiken ulos, muttei pystynyt, hän ei halunnut sotkea huonettaan. Lattialla jalkojensa päällä istuen hän nieli kaiken, vaikka se poltteli hänen suussaan ja kurkussaan. Edward yökki ja hakkasi lattiaa.
- Hyvää on! Hän yritti säälittävästi estää kyyneliä valumasta silmistä. - Lisää perään vaan!
John ei pystynyt katsomaan Edwardia. Epäuskoisena hän mietti, että taisi nähdä unta. Hänen Edwardinsa ei ole valmis moiseen. Toisaalta Johninkin teki mieli maistaa. Olihan hän toki maistellutkin, eikä se kovin hyvältä maistunut. Ja nyt kun katsoi miten hänen veljensä kärsii .. John tarttui lähimpään pulloon. Se oli vihreä, mutta sisältö taisi olla kirkasta. Hän kiersi korkin auki ja nosti pullon huulilleen. Nyt se oli menoa. Hän kulautti nopeasti suullisen alas. Hän irvisti ja ähisi. John laski läppärinsä maahan jotta pystyi hakkaamaan tyynyä.
Meno villiintyi parin pullollisen jälkeen, musiikki oli aivan liian isolla. Korvia särki ja kurkkua poltti. Silti kaksoset hyppivät sängyllä, tippuivat maahan ja kiipesivät tanssimaan pöydälle. Molemmat nauroivat vaikka ei ollut hauskaa, vaikka molemmat olisivat halunneet painaa päänsä tyynyn alle ja itkeä itsensä uneen huonon olon takia.
Aamulla John heräsi sängyn alta. Huono olo sai hänet vavahtamaan. Hän etsi Edwardia katseellaan, jaksamatta nostaa päätään. Yhtäkkiä hän huomasi, että hänellä ei ollut vaatteita yllään. Oli kuin hänen kasvoilleen olisi puserrettu ketsuppia, niin punaiset ne olivat.
- Edward? Edward? John ulisi veljensä nimeä.
- Mmhhhjjmm, Edward vastasi toiselta puolelta huonetta, pystymättä myöskään liikkumaan. - Kuka vittu on oksentanut minun päälleni?
Kaksoset makasivat paikoillaan hyvin kauan, kunnes oli pakko nousta juomaan vettä tai oksentamaan