"Anteeksi." Edward kuiskasi.
"Sä oot kuule semmosessa kusessa josta ei noustakaan enää pois. Ja mulla sama homma. Onko sun aina, aina pakko tehdä näin?" John veti syvään henkeä, hänen kasvonsa vääristyivät vihasta. "Vaikka sä ootkin aina ollu vähän sekasin ja sairas, nyt mua pidetään manipuloivana hirviönä! Että mä muka pakottaisin sua pitämään tuntees salassa. Mä en voi ymmärtää mikä sussa on. Mä rakastin ja hoidin sua kuin veljeä, mut sä rakastit väärin ja tässä nyt ollaan."
Edwardin alaleuka väpätti vaikka hän yritti hillitä sitä.
"En mä oikeesti, mä oon oikeesti pahoillani. Mä, mä en haluu olla paha." Tässä vaiheessa hän purskahti hysteeriseen itkuun. John jatkoi paasaamistaan, korottaen hieman ääntään. "Nyt mä joudun myös psykologille, tiiätkö mitä se väittää? Että mä olen se hallitseva ja ilkeä, että mä sain sut sekasin ensin hallitsemalla koko elämäs sua ja sit antamalla vapautta! Ei mua huvittanu enää hoitaa ja välittää susta, sä oot liian sairas! Ei oikeet ja terveet ihmismielet haluu olla sillä tavalla oman veljensä kanssa! Voi vitun vittu nyt oikeasti!" Johninkin poskilla oli pari kyyneltä, mutta Edward oli jo kastellut paitansa hihat. Vartija tarttui Johniin, pakotti laskemaan puhelimen telineeseen ja lähti viemään häntä ulos keskusteluhuoneesta. Edward sai hetken istua rauhoittuakseen, kunnes häntä lähdettiin viemään takaisin selliinsä.
Aamuisin John sai lukea useista lehdistä juttua kuuluisan kaksosduon paljastetuista salaisuuksista, pahoinpitelystä, "suhteesta" ja muista keksityistä juoruista. Välillä lehdistö saarsi hänet, hän väitti kaiken olevan valhetta, vaikka oli totta, että Edward oli ehkä rakastunut Johniin väärällä tavalla.
Taas kaksoset istuivat keskusteluhuoneessa lasin erottaessa heidät. Puhelimet käsissä, Johnin syytellessä masentunutta veljeään.
"Törkeä pahoinpitely. Istut ihan mukavasti siellä. Miksi hakkasit sen jätkän? Ainii, se psykologi mainitsi, että luulit sitä minuksi. Miksi haluat tappaa mut? Miksi halusit lyödä mua? Aijaa, psykologi kertoi myös, että olen mielestäsi elänyt meidän molempien elämää. Että mitä? Että olen pakottanut sinut toimimaan miten minä haluan? Itse matkit, itse alistuit. Syytä itseäsi. Isoäiti suosi minua, mutta sain hänet huomioimaan myös sinut. Olin puheliaampi, totta kai ihmiset pitivät minusta enemmän. Vitun hintti."
"Häivy jo, John." Vihdoin Edward sai suunsa auki. "Sä teit musta tän mitä mä oon. Mä en saanu olla mitä haluan, sun takia. Lähde nyt menemään." Hän asetti puhelimen telineeseen ja nousi ylös, laittoi kätensä valmiiksi selkänsä taakse ja antoi vartijan laittaa raudat käsiinsä. John paiskasi puhelimen pöydälle, ja vartija tuli tarttumaan häntä olkapäästä saattaakseen hänet ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti